Ensimmäiset ruusun tuoksut....

... ovat jo pari viikkoa ilahduttaneet etupihalla liikuskelijaa. Hansaruusut ovat kauneimillaan, juhannusruusut kukkivat viimeisiään. Kohta tuoksuvat Valamon ruusut talon päädyssä ja sitten ihan kohta sen jälkeen alkaa aamuisin tuntua syksyn tuoksu keveinä tuulahduksina... Epämukavalta tuntuu ajan kiivas kulku! Tai siis eihän aika itsessään kulje sen verkkaisemmin tai kiivaammin - minä vain olen yhä hitaampi!

Täysin epäloogisesti odotan, että aika sen verran seisahtuisi, että ehtisin kirjoittaa tätä eläkkeelle lähtijän blogia edes joka kuukausi!? Ei milloinkaan - tiedän sen. Nyt vain odotan syksyä jolloin viimeisinä työ elämäni viikkoina lomailen pois kaikki mahdolliset viime ja tänä vuonna kertyneet lomapäivät! Mitenkä on kirjoittelun mahdollisuutta silloin - ? Kun jo 3-4 viikoksi olen menossa Kaliforniaan...

Mutta toivon, että syksyllä on myös aikaa istahtaa useammin omien ajatusten ääreen niitä muistiin naputtelemaan. Nimittäin omia ajatuksia toki riittää!!! Erityisesti tuhansien tienpäällä auton ratissa istuttujen työkilometrien aikana on ollut aikaa ajatella, ajatella ja jälleen kerran ajatella. Ja luulenpa, että tuota työhön liittyvää asiaa tulen kaipaamaan. Ainakin tuota - vasta sitten kun jään pois, tiedän mitä kaikkea työstäni loppujen lopuksi jään kaipaamaan.

Tämä viikonloppu on mennyt asiakkaan muuton avustamisessa. Huomenna on vapaapäivä, samalla vähän olen kuulolla erään asiakaan voinnin suhteen. Ja ajan taas edes takaisin Heinävedelle: Varistaipaleen kanavan varrella on myynnissä pieni talo reilulla tontilla, ei mukavuuksia. Olisiko siitä kesämökiksi - ? Ja mikä lopulta on hinta - ? Ja jos, niin saammeko sitten lainaa -? Viime sunnuntaina ulkopuolelta olemme katsastaneet ja kiinnostavaksi todenneet.